Читать онлайн
Nuori luotsi
Nuori luotsi / Nelinäytöksinen kansannäytelmä
HENKILÖT:
EERO LUOTOLA, luotsioppilas Evert Suonio
LEENA, hänen äitinsä, luotsin leski Olga Salo
EEVASTIINA, Mimmi Lähteenoja
ANNIKKI, hänen lapsiaan, Helmi Tähtinen
MATTI, hänen lapsiaan, Eero Kilpi
VIKLUND, taiteilija, Knut Weckman
KANERVO, ylioppilas, Oskari Salo
HOLK, luotsikapteeni, Eino Salmela
VAINIO, luotsivanhin, Aapo Pihlajamäki
MARI, hänen vaimonsa, Mimmi Leino
HONKALA, luotsi, Teppo Durchman
RASI, luotsi, Hemmo Kallio
KAUTOLA, luotsi, Aleksis Rautio
LOKKI, luotsi, Iivari Kainulainen
PERTTULA, kalastaja, Iisakki Lattu
ISOIN, laivanveistäjä, Emil Falck
Peltolan poika, Olga Leino
Kalastajatyttö, Helmi Helenius
Kalastajatyttö, Ester Niska
Muuan kalastajapoika, Arno Hjorth
Kalastajia, miehiä ja naisia, sekä luotseja.
Esitetty ensi kerran Suomen Kansallisteatterissa 30 p. syysk. 1904.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Mäntysaaren kalastajakylän ranta. Taustalla kylä rakennuksineen. Talot siististi maalatut. Aitat pihojen ympärillä kaksikerroksiset ullakkoineen. Rannalla kala-aittoja ja niiden seinillä verkkoja kuivamassa. – Näyttämön oikealla puolella Luotolan talo. Vasemmalla aittoja, perällä lahden poukama, jonka takaa näkyy yllämainittu kylä.
Leena, Eevastiina ja Matti ovat rannalla kaloja huuhtomassa. Kantavat koreja aitasta rantaan ja takaisin.
MARI (Tulee.) Joko Eero on tullut kotia Vahtiluodolta?
LEENA. Ei vielä.
(Katselee merelle päin.)
Näkyyhän tuolta tulevan vene tännepäin. Se on yksimastoinen ja sillä on punainen juova isossa purjeessa, niin että kyllä se on meidän luotsejamme. Jos lie hyvinkin Eero. Mutta miksi sitä kysytte?
MARI. Muuten vaan. Mieheni kertoi, että kohta kai saapuu Eeron määräys luotsiksi. Onhan hauskaa, kun jo viisi vuotta on ollut luotsioppilaana ja vihdoinkin pääsee vakinaiseksi. Mieheni oli saanut kirjeen luotsikapteenilta, että nyt on Eeron vuoro. Onhan se Eerolle onni, että Kurkelan Risto keväällä hylkeen pyynnissä jäi jäälautalle, – vaikka kyllä vainajan vaimoa ja lapsia käy sääli.
LEENA. Niinpä kyllä, mutta vähäsenkö täällä ihmisiä kuolee tapaturmaisesti, kesäisin rajuilmoilla ja talvisin ulkojäillä hailin pyynnissä ja hylkeenammunnassa. Kovallahan se meikäläisten leipä on. Sellaiselle matkalle se hukkui minunkin mieheni, ja sen jälkeen olen saanut Eeron kanssa kahden tehdä kaikki työt. Ja näin vanhalle naiselle ei enää ole kevyttä vetää märkää nuottaa.
(Katselee merelle päin.)
Kyllä se on Eeron vene, ja hänellä on hyvä tuuli. Kohta hän on kotona. Kunpa nyt olisi perää siinä, että hänestä tehdään luotsi, silloin saisin minäkin vanhoilla päivilläni hiukan lepoa!