Macbeth
Уильям Шекспир




William Shakespeare

Macbeth




Näytelmän henkilöt:

DUNCAN, Skotlannin kuningas.

MALCOLM, | hänen poikansa.

DONALBAIN, |

MACBETH, | hänen sotaväkensä päälliköt.

BANQUO, |

MACDUFF, |

LENOX, |

ROSSE, |

MENTETH | Skotlannin ylimyksiä.

ANGUS, |

CATHNESS, |

FLEANCE, Banquon poika.

SIWARD, Northumberlandin kreivi, englantilaisen sotajoukon päällikkö.

Nuori SIWARD, hänen poikansa.

SEYTON, Macbethin adjutantti.

Macduffin poika.

Englantilainen lääkäri.

Skotlantilainen lääkäri.

Sotamies.

Portinvartija.

Vanhus.

Lady MACBETH.

Lady MACDUFF.

Lady Macbethin kamarirouva.

HEKATE ja kolme noitaa.

Lordeja, sotaherroja, sotamiehiä, murhamiehiä, seuralaisia ja lähettiläitä. Banquon haamu ja muita näkyjä.

Neljännen näytöksen loppupuoli tapahtuu Englannissa, kaikki muut tapaukset Skotlannissa.




ENSIMMÄINEN NÄYTÖS



Ensimmäinen kohtaus


Aukea paikka


(Ukkosen jylinää Ja leimauksia. Kolme noitaa tulee.)


1 NOITA

		Kons' yhdymme taas; mi merkki sen,
		Rajuilmako, leimaus, ukkonen?


2 NOITA

		Häly taistelun kun laannut on
		Ja voiton tuo tai tappion.


3 NOITA

		Siis ennen laskemist' auringon.


1 NOITA

		Ja paikka mikä?


2 NOITA

		Nummen rinne.


3 NOITA

		Macbethkin silloin saapuu sinne.


1 NOITA

		Tulen, harmio.[1 - Tulen, harmio. Harmio on noidan kissa, joka emäntäänsä naukuu. Konna on samanlainen kamala taikaolento.]


2 NOITA

		Konna huutaa.


3 NOITA

		Heti, heti!


KAIKKI

		Häijy on kaunis ja kaunis on häijy;
		Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu.


(Katoavat.)

		Toinen kohtaus.
		Leiri Foresin lähellä.


(Miekankalsketta kuuluu. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain,

		Lenox ja seuralaisia tulee. Soturi verissään kohtaa heidät.)


DUNCAN

		Ken tuossa verissään? On näkö hällä,
		Kuin kapinasta uuden uutukaista
		Hän tietäisi.


MALCOLM

		Se sama mies on, joka
		Soturin oivan, karskin lailla iski
		Mun kahleist' irti. – Terve, urho veikko!
		Nyt kuninkaalle kerro, kuinka sodan
		Ol' lähtiessäs laita.


SOTURI

		Epävarma,
		Kuin kahden uupunehen uijan, jotka,
		Taidolleen haitaks, toisiins' iskevät.
		Macdonwald julmus – kapinoitsijaksi
		Omansa aivan: kihistenpä versoo
		Hänessä muukin konnuus – länsisaarilt'
		Avukseen kernit sai ja gallowglassit;
		Ja onnetar, hymyillen kirotyölle,
		Sai petturille portoks; mutta turhaan:
		Macbeth, jot' urhoks syystä mainitaan,
		Ilkkuillen onnetarta, maalla miekka,
		Jok' yhä vielä veritöistään höyrys,
		Miehuuden sankarina raivas tiensä
		Tuon orjan luokse suoraan;
		Ei kättä paiskannut, ei hyvästellyt,
		Vaan vatsan halkas leukapieliin saakka
		Ja kallon nosti meidän muurillemme.


DUNCAN

		Oi urho serkku! Uros ansiosta!


SOTURI

		Kuin päivän koita julmat ukonilmat
		Ja myrskyt haaksirikkojatkin seuraa,
		Niin hurman lähde tääkin turmaa huokui.
		Kuningas skottein, huomaa, huomaa! Tuskin
		Miehuuden aseill' oli oikeus lyönyt
		Käpälämäkehen nuo käppäät kernit,
		Kun Norjan herra, etuansa käyttäin,
		Aseilla kirkkailla ja virkein voimin
		Jo täytti päälle.


DUNCAN

		Mut Macbeth ja Banquo?
		Heit' eikö säikyttänyt tuo?
		SOTURI. Heh, kyllä:
		Kuin jänis leijonaa, tai varpu kotkaa.
		Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit
		Ladatut kaksin kerroin jyrinällä;
		Niin he
		Kahdesti kaksin kerroin löivät vastaan.
		Veressä kylpeäkö teki mieli,
		Vai uutta Golgathaako kuuluks tehdä,
		En tiedä minä —
		Apua huutaa haavani; ma voivun.


DUNCAN

		Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen
		On maku kummassakin. – Haavur' tuokaa.


(Soturi saatetaan ulos.)


(Rosse tulee.)

		Ken tuossa tulee?


MALCOLM

		Jalo Rosse-thani.[2 - Rosse-thani. Thani oli vanha englantilainen ja skotlantilainen aatelisnimitys, jotenkin vastaava nykyistä parooni-nimeä.]


LENOX

		Mi kiire hänen silmistänsä vilkkuu?
		Hoin katsoo se, ken jotain suurta tietää.


ROSSE

		Jumala kuningasta varjelkoon!


DUNCAN

		No, mistä matka, jalo thani?


ROSSE

		Fifestä, armollinen kuninkaani.
		Siell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo
		Väkemme viileäksi. Norja itse
		Hirveillä joukoillaan, ja apunansa
		Tuo kurja kavaltaja Cawdor-thani,
		Aloitti julman taistelun, siks että
		Bellonan rautahame sulho,[3 - Bellonan rautahame sulho. Tällä tarkoitetaan Macbeth'ia.] hälle
		Ruveten vertaiseksi, – käsi kättä
		Ja miekka kavaltajan miekkaa vasten —
		Masensi korskan mielen. Lyhyesti:
		Me voiton saimme.


DUNCAN

		Mikä suuri onni!


ROSSE

		Niin että nyt Sven, Norjan kuningas,
		Meilt' anoo rauhaa. Mutta kaatuneitaan
		Ei haudata hän saanut, ennenkuin hän
		Saarella pyhän Columbanin maksoi
		Viistuhat taaleria yhteiskassaan.


DUNCAN

		Tuo Cawdor luottoan' ei enää petä. —
		Julista hälle surma. Macbeth nyt
		On Cawdor-thanin arvon perinyt.


ROSSE

		Sen täyttää tahdon koittaa.


DUNCAN

		Hän minkä menetti, sen Macbeth voittaa.


(Lähtevät.)

		Kolmas kohtaus.
		Nummi.


(Ukkosen jylinää. Samat kolme noitaa tulevat.)


1 NOITA

		Miss' olet ollut, sisko?


2 NOITA

		Sian tapossa.


3 NOITA

		Entä sinä, sisko?


1 NOITA

		Helmastaan laivur'akka kastanjoita
		Söi hotki hotkimistaan. "Annas", sanoin:
		"Pois hiiteen, noita!" huus se ihrahaaso.
		Mies Tiger-laivall' on Aleppoon mennyt;
		Mut hännätönnäpä rottana
		Perässä ma seilaan seulassa;
		Sen ma teen, sen ma teen, sen ma teen.


2 NOITA

		Saat tuulen multa.


2 NOITA

		Oi, sisko kulta!


3 NOITA

		Ma toisen annan.


1 NOITA

		Muut kaikki ma luonani kannan.
		Joka sataman ja sopen,
		Kaikki ilmansuunnat lopen
		Kiertäen ne kaartavat.
		Heinäks hänet kuivatan,
		Öin ja päivin karkoitan
		Unen hänen silmistänsä,
		Noidun hänen elämänsä.
		Yhdeksästi yhdeksän
		Raskaan viikon karsinnan
		Hivuen saa kestää hän.
		Vaikk' en laivaa hukkaan saiskaan,
		Myrskyn piestäväks sen paiskaan.
		Kas, mikä mulla!


2 NOITA

		Näytä, näytä!


1 NOITA

		Laivurin peukalo, näätkös vaan,
		Hän hukkui kotimatkallaan.


(Rummun pärrytystä ulkona.)


3 NOITA

		Haa, rummut soi!
		Se on Macbeth, oi!
		Kaikki. Velhosiskot käsikkäin
		Maat ja meret kiitää näin
		Hyörin pyörin piirisillä:
		Kolme sulle ja kolme mulle
		Ja kolme vielä, siit' yheksän tullee.
		Seis! – Nyt taika on kohdallaan.


(Macbeth ja Banquo tulevat.)


MACBETH

		Näin julman kaunist' en ole päivää nähnyt.


BANQUO

		Etäälläkö on Fores? – Keitä nuo
		Noin kuihtuneet ja pukimeltaan jylhät?
		Maan asukkailt' ei näytä he ja sentään
		Maan päällä käyvät. Eloss' olettenko,
		Ja olennoita, joilta vastuun saapi?
		Mua ymmärtävän näytte: kaikin viette
		Rosoille huulillenne kurtun sormen.
		Näytätten naisilta, mut partanne
		Mua kieltää teitä siksi päättämästä.


MACBETH

		Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten?


1 NOITA

		Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!


2 NOITA

		Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!


3 NOITA

		Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.


BANQUO

		No, mitä tuijotatte? Säikyttenkö
		Noin sulosointuisia uutisia? —
		Nimessä totuuden, keit' oletten te?
		Kuvitelmia vai tosi-olennoita!
		Jalolle kumppanillen' ennustatte
		Olevan onnen lisäks[4 - Olevan onnen lisäks. Macbeth oli jo isänsä, Sinelin, jälkeen tullut Glamis-thaniksi.] suurta valtaa
		Ja kruunun toiveita, ett' oikein siitä
		Hän hurmaantuu; vaan mulle ette haasta.
		Jos ajan kylvön tiedätten ja näette,
		Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse,
		Niin vastatkaa! En kerjää enkä pelkää
		En armoanne enkä vihaanne.


1 NOITA

		Terve!


2 NOITA

		Terve!


3 NOITA

		Terve!


1 NOITA

		Vähempi kuin Macbeth, ja suurempi.


2 NOITA

		Vähemmän onnekas, tok' onnekkaampi.


3 NOITA

		Et kuninkaaksi saa, mut niitä siität.
		Macbeth ja Banquo, terve kumpikin!


1 NOITA

		Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth!


MACBETH

		Seis, hämärät ennustajat! Selvän tahdon.
		Kun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks;
		Vaan miten Cawdoriks? Viel' elää Cawdor,
		Mies parhaillaan; ja kuninkaaksi pääsö
		On luultavaa ja varmaa yhtä vähän
		Kuin tulo Cawdoriksi. Mistä saitte
		Tuon kumman tiedon? Miks täss' auhdoll' aholl'
		Eteemme käytte, moista ennustellen
		Profeettain lailla? – Puhukaa, ma vaadin!


(Noidat häviävät.)


BANQUO

		Poreita maall' on niinkuin vesilläkin;
		Nuo oli niitä. – Mihin hävisivät?


MACBETH

		Pois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui
		Kuin henki tuuleen. – Voi, kun eivät jääneet!


BANQUO

		Tosi-olennoistako nyt haastelemme,
		Vai olemmeko syöneet hulluheinää,
		Mi mielen viepi?


MACBETH

		Lapsistanne tulee
		Kuninkaita.


BANQUO

		Ja teistä kuningas.


MACBETH

		Ja Cawdor-thani myöskin, eikö niin?


BANQUO

		Niin aivan sanat kuuluivat. – Ken tuossa?


(Rosse ja Angus tulevat.)


ROSSE

		Kuningas onnellisen tiedon saanut
		On voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka
		Kapinan liekiss' alttiiks panit henkes,
		Hänessä ihmetys ja kehu kilvan
		Sinusta kiistää. Tuosta vaienneena,
		Ja päivätyötäs silmäten, hän huomaa
		Sun pöyhkäin norjalaisten riviss' aivan
		Kamoksumatta surman hirmukuvaa,
		Jonk' itse loit. Kuin rakeet taajaan seuras
		Sanoma sanomaa, jokainen tuoden
		Sun ylistystäs kruunun puoltajana
		Ja hänen eteensä sen kaatain.
		ANGUS. Meillä
		Kuningas sulle laittaa kiitoksensa;
		Eteensä sua saattamaan vaan käskee,
		Ei sua palkitsemaan.


ROSSE

		Ja vielä korkeamman arvon merkiks
		Sua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks.
		Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos.


BANQUO

		Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?


MACBETH

		Viel' elää Cawdor; miksi lainapukuun
		Puette mun?


ANGUS

		Hänestä hylky elää;
		Mut raskas tuomio painaa hänen päätään,
		Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa
		Pitikö yhtä hän, vai salaa auttoi
		Kapinamiestä, vaiko molempiin
		Hän maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedä;
		Maanpetos selvä vaan ja tunnustettu
		Kukisti hänet.


MACBETH (syrjään)

		Glamis ja Cawdor-thani!
		Vaan suurin puuttuu. —


(Ääneen.)

		Kiitos vaivastanne!
		No, ettekö nyt usko lapsistanne
		Tulevan kuninkaita, kun ne, jotka
		Tekivät minut Cawdor-thaniksi.
		Moist' ennustivat?


BANQUO

		Luottakaa vaan siihen,
		Niin halu teissä pian kruunuun syttyy,
		Ohitse Cawdor-arvon. Kummallista!
		Useinpa, meitä tuhoon vietelläkseen,
		Puhuvat hornan henget meille totta;
		Rehellisiä pikku-seikoiss' ovat,
		Pettääkseen suuremmissa. – Serkut, kuulkaas!


MACBETH (syrjään)

		Kaks tosi ennustusta! Oiva johto
		Komeaan kuninkuuden näytelmään! —
		Tuhansin kiitoksia, hyvät herrat! —


(Syrjään.) Yliluonnollinen kiusaus tuo, ei paha

		Se olla voi, ei hyväkään: – jos paha,
		Miks onnen esimaun mulle soi se,
		Aloittain totuudella? Cawdor olen.
		Jos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos,
		Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn
		Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin
		Sydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu
		On mielen hirmuluomain suhteen tyhjää.
		Ja pelkkä murhan kuvitus jo jäytää
		Olentoani niin, ett' elon kaiken
		Tukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta
		Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole.[5 - Mitään muutaEi ole, pait se, mikä viel' ei ole.Macbethille tulevaisuudessa luvattu kruunu oli ainoa, mikä hänelle oli sillä hetkellä olemassa.]


BANQUO

		Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!


MACBETH (syrjään)

		Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo,
		Se kruunatkoon mun myös; en itse liiku.


BANQUO

		Uus arvo ompi niinkuin vieras puku;
		Sopivaks vasta tottumus sen tekee.


MACBETH (syrjään)

		No, tulkohon jos mitä! Kuluu hetki,
		Vaikk' olis myrskyinenkin päivän retki.


BANQUO

		Me teitä odotamme, jalo Macbeth.


MACBETH

		Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita
		Ajuni raskas hautoo. Hyvät herrat,
		Vaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin
		Selaillen luen. – Nyt kuninkahan luokse! —
		Tapausta mieti, ja kun aika kypsyy
		Ja muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme
		Siit' avomielin sitten.


BANQUO

		Mielist' aivan.


MACBETH

		Mut siksi vaiti! – Tulkaa, ystävät!


(Lähtevät.)

		Neljäs kohtaus.
		Fores. Huone kuninkaan linnassa.


(Torventoitauksia. Duncan, Malcolm,

		Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee.)


DUNCAN

		No, joko mestattu on Cawdor? Eikö
		Palanneet ole toimittajat vielä?


MALCOLM

		Ei, herrani; mut puhuttelin miestä,
		Jok' oli nähnyt hänen kuolevan.
		Hän kertoi, että petoksensa suoraan
		Hän tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi
		Ja syvää katumusta osoitti.
		Niin kaunista ei mikään elämässään
		Kuin elämästä lähtönsä: hän kuoli,
		Kuin olis kuolemaa hän harjoitellut,
		Pois heittäin kallehimman kalleutensa
		Kuin kalun joutavan.


DUNCAN

		Ei mikään taito
		Voi mielentilaa kasvoist' arvata.
		Ylimys oli hän, ja häneen luotin
		Ma ehdottomasti.


(Macbeth, Banquo, Rosse ja Angus tulevat.)

		Oi jalo serkku!
		Mua kiittämättömyyden synti raskas
		Juur' rasitti. Niin kauas eelle ehdit,
		Ett'ei sua palkintoni kerkein siipi
		Tavoittaa voi. Jos vähemp' olis vaatees,
		Ett' tasan kiitoksen ja palkan panna
		Ma saattaisin! Nyt ken ne kaikki jaksaa
		Sun ansiosi täysin määrin maksaa!


MACBETH

		Velvollisuus ja virka täyttäjänsä
		Jo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte
		Vaan ottaa työmme: kruununne ne ovat
		Ja valtikkanne käskyläät ja lapset;
		Ne tehtäväns' on tehneet, jos ne teille
		On kunniaks ja mieliks.


DUNCAN

		Tervetullut!
		Sua aloin istuttaa ja täyteen kukkaan
		Sun tahdon saattaa. – Jalo Banquo, sun ei
		Vähemmät ansios, ja niit' ei tehdä
		Vähemmän tiedoks. Annas, sua halaan!
		Käy sydämmelleni!


BANQUO

		Jos siihen juurrun,
		On laiho teidän.


DUNCAN

		Runsas riemuni,
		Kyllyyttään huima, surun kyynelkätköön
		Lymytä koittaa. – Pojat, langot, thanit
		Ja muut te meitä likeisimmät, kuulkaa:
		Jälkeiseksemme Malcolm-esikkomme
		Nyt nimitämme. Cumberlandin prinssi
		Nimenä häll' on täst'edes. Mut yksin
		Ei kunniaan hän nouse: tähden lailla
		Jokaista ansiota arvomerkin


Kirkastaa pitää. – (Macbethille) Ja nyt Invernessiin,

		Ain' yhä velkaan teille jäädäksemme.


MACBETH

		On vaivaa lepo, mik' ei hyödyks teille.
		Sanoman itse vien, ja tulollanne
		Ma riemastutan puolisoni korvaa.
		Nöyrimmät jäähyväiset!


DUNCAN

		Kunnon Cawdor!


MACBETH (syrjään)

		Vai Cumberlandin prinssi![6 - Vai Cumberlandin prinssi. Macbethilla oli kruunun toivetta, jos Duncan kuolisi, ennenkuin hänen vanhin poikansa tuli täysi-ikäiseksi. Malcolmin nimittäminen perilliseksi isän eläissä oli siis kenties lähin syy Macbethin päätökseen murhata Duncan.] – Siinä porras,
		Johonka suistun, jos en yli hyppää;
		Se tiellän' on. Te, tähdet, sammukaa!
		Ei mieltän' mustaa valo nähdä saa.
		Kamo kättä, silmä! Mut se tulkoon, se,
		Mi tulleena on kauhu silmälle.


(Lähtee.)


DUNCAN

		Niin, kunnon Banquo; niin on uljas hän,
		En kyllästy ma häntä kiittämään:
		Se on herkkuani. Seuratkaamme häntä,
		Mi huolien meitä vastaan ottamaan on
		Edeltä mennyt. Serkku verraton!


(Torventoitauksia. Lähtevät.)

		Viides kohtaus.
		Inverness. Huone Macbethin linnassa.


(Lady Macbeth tulee sisään, kirjettä lukien.)


LADY MACBETH

		"He kohtasivat minut voiton päivänä, ja olen täydellisimmästi vakuutettu siitä, että heillä on enemmän kuin ihmisen tieto. Kun haluni paloi heiltä enempää kyselemään, muuttuivat he ilmaksi ja haihtuivat. Tuosta kun ihmeissäni siinä seisoin, tuli kuninkaalta lähettiläitä, jotka minua tervehyttivät Cawdor-thaniksi, jolla nimellä sitä ennen noitasiskot olivat minua tervehtineet ja tulevaan aikaan viitanneet, lausuen: 'terve sulle, kuninkaaks saat kerran!' Tämän olen tahtonut ilmoittaa sinulle, sinä rakkahin osakas kunniastani, ettet, tietämättömänä siitä, mikä suuruus minulle on luvattu, jäisi oikeutettua iloasi vaille. Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!"

		Glamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen
		Luvatun saat. – Mut luontoas ma pelkään:
		Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks,
		Ett' oikotien se löytäis. Suureks mielit,
		Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus,
		Sen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus
		On hurskaan halua; et pettää tahtois,
		Vaan vääryydellä voittaa. Suuri Glamis,
		Sa sitä mielittelet, joka huutaa:
		"Noin tulee tehdä sun, jos mua mielit",
		Ja jota pikemmin sa pelkäät tehdä
		Kuin tekemättä jättää. Tänne riennä,
		Ett' oman henkeni ma korvaas valan,
		Ja kielin uljain kaikki pieksen pois,
		Mi sua tuosta kultarenkaast' estää,
		Joll' onnetar ja henkimailma näyttää
		Sun kruunanneen jo. —


(Palvelija tulee.)

		Mitä kuuluu?


PALVELIJA

		Illall'
		On täällä kuningas.


LADY MACBETH

		Oletko hullu?
		Mukana eikö herras, ja hän eikö
		Tuost' olis ennalt' ilmoittanut?


PALVELIJA

		Anteeks,
		Mut totta on se. Tulossa on thani:
		Yks kumppaneistani, jok' eeltä riensi,
		Niin oli hengetön, ett' tuskin sanaa
		Sai suustaan.


LADY MACBETH

		Häntä hoitakaa; hän suurta
		Tuo sanomaa.


(Palvelija lähtee.)

		Kähisten itse korppi[7 - Kähisten itse korppi. Tarkoittaa sanantuojaa.]
		Nyt Duncanin tuloa onnetonta
		Mun katton' alle raakkuu. Tulkaa, henget,
		Te murhamielen kätyrit, naisluontoni
		Muuks muuttakaa ja luokaa minut täyteen
		Julminta hirmuisuutta päästä jalkaan!
		Vereni saentakaa, salvatkaa
		Tie säälilt', ett'ei tunnonvaivan etsot
		Mun päätöstäni julmaa järkyttäisi,
		Rakentain sen ja teon väliin rauhaa!
		Mun rinnoilleni tulkaa, maidon sijast'
		Imemään sappea, te murhahenget,
		Te näkymättömät, miss' ikänänsä
		Tuhoa väijytte! Tule, synkkä yö,
		Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei
		Terävä veitsen' haavaa näe, jonk' iskee,
		Eik' alta mustan vaipan taivas pilku
		Ja huuda: "seis, seis!"


(Macbeth tulee.)

		Suuri Glamis! jalo Cawdor!
		Suurempi kumpaakin: – "sä, joka kerran" —
		Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden
		Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen
		Jo nykyhetkessä.


MACBETH

		Oi, armahani,
		Yöks tänne Duncan saa.


LADY MACBETH

		Ja lähtee – milloin?


MACBETH

		Aamulla – niin on määrä.


LADY MACBETH

		Ei näe koskaan
		Se aamu aurinkoa. Kasvos, armas,
		On niinkuin kirja, josta kummia
		Lukea saattaa. Pettääksesi aikaa
		Mukaannu aikaan; silmin, käsin, kielin
		Jaa mieltymystäs; ole niinkuin kukka,
		Viaton päältä, mutta käärme alla.
		Pidettävä on tulijasta huolta;
		Sa tään yön suuret toimet jätä mulle;
		Tuleviks päiviksi ja öiksi nuo
		Yliherruuden ja vallan meille tuo!


MACBETH

		Enemmän toiste.


LADY MACBETH

		Katse kirkas vaan!
		Se pelkur' on, ken muuttaa muotoaan.
		Muu kaikki jätä mulle.


(Lähtevät.)

		Kuudes kohtaus.
		Sama paikka. Linnan edusta.


(Torvensoittoa ja tulisoihtuja. Duncan, Malcolm, Donalbain,

		Banquo, Lenox, Macduff, Rosse, Angus ja seuralaisia tulee.)


DUNCAN

		On kaunis tämä linnan paikka; ilma
		Suloinen, vieno hentoj' aistejamme
		Sukoillen kuihkoo.


BANQUO

		Kesävieraan pääskyn,
		Tuon templin-asujamen, pesät hauskat
		Todistaa, että huokuu täällä taivaan
		Imanne henki. Joka nurkkaan, soppeen
		Ja patsaaseen ja räystääseen se tehnyt
		On riippumajan kehdoks poikasilleen.
		Miss' asuu lintu tää ja pesii, siellä,
		Sen olen huomannut, on ilma lauha.


(Lady Macbeth tulee.)


DUNCAN

		Kah, itse armas emäntämme! – Lempi,
		Mi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka
		Kiitämme siitä niinkuin lemmest' aina.
		Täst' oppikaa, ja vaivoistanne meille
		Kost'jumal' lausukaa ja puuhistanne
		Kiitelkää meitä.


LADY MACBETH

		Vaikk' ois palvelumme
		Vähimpään asti kaksin kerroin tehty
		Ja vielä kahdistettu, pientä ois se
		Ja turhaa verrattuna siihen suureen
		Ja laajaan kunniaan, jot' oletten te
		Kerännyt huoneellemme. Näiden uutten
		Ja vanhain lahjain palkaks meill' ei muuta
		Kuin esirukous.


DUNCAN

		Missä Cawdor? Häntä
		Kannoilla seurasimme majaa hälle
		Tilataksemme; vaan hän ajaa joutuun,
		Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi
		Hänt' ennen meitä kotiin. Vieraaksenne,
		Ihana emäntä, nyt yöksi jäämme.


LADY MACBETH

		Mit' omaa alamaisell' on, hän itse
		Ja kaikk', on lainaa, hyvä ruhtinaani;
		Me vaadittaissa tilin teemme, jättäin
		Omanne teille.


DUNCAN

		Käsi mulle! Nyt
		Isännän luokse. Lemmittymme on hän,
		Ja vastakaan näit' armomme ei puutu.
		Suvaitsetteko, emäntäiseni?


(Lähtevät.)

		Seitsemäs kohtaus.
		Sama paikka.


(Torventoitauksia ja tulisoihtuja. Edeskäypä ja useita palvelijoita kulkee näyttämön poikitse, kantaen astioita ja ruokia. Macbeth tulee.)


MACBETH

		Jos tehtynä se olis tehty, paras
		Se olis oiti tehtynä. Jos välttää
		Vois murhan seuraukset ja nuottaan nostaa
		Vain menestystä, jotta tämä isku
		Tääll' olis kaikki kerrassaan, vain täällä,
		Täll' ajan katovalla kannikalla,
		En tulevaisest' elämästä piittais.
		Mut moiset työt ne tuomitaan jo täällä.
		Verinen oppi, opittuna kerran,
		Takaisin kääntyy omaan keksijäänsä.
		Oikeuden tarkka käsi huulillemme
		Sekoittamamme myrkkymaljan nostaa.
		Tääll' ompi hällä kaksinainen turva:
		Vasalli olen ensinkin ja lanko;
		Se murhan kieltää jo. Sitt' isäntänä
		Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis
		Eik' itse veistä käyttää. Lisäks Duncan
		Niin hellä haltija on, valtatöissään
		Niin puhdas, että hänen ansionsa
		Pasuunakielill' enkelitten huutais
		Julminta kirousta murhatyölle.
		Ja sääli, niinkuin vastasyntynyt
		Alaston lapsi, myrskyn siivill' ajain
		Tai taivaan keruubina ratsastain
		Oroilla ilman näkymättömillä,
		Tuon hirmuteon lietsois joka silmään,
		Ett' itkuvirtaan myrsky hukkuis. – Kannust'
		Ei muuta mulla hankkeen kylkeen ajaa
		Kuin huima kunnianhimo, joka hyppyyn
		Yrittää, mutta ylenniskoin suistuu. —


(Lady Macbeth tulee.)

		No, mitä nyt?


LADY MACBETH

		Hän koht' on atrioinnut.
		Miks pois sa läksit?


MACBETH

		Kysyikö hän mua?


LADY MACBETH

		Tiedäthän sen.


MACBETH

		Tuo tuuma jättäkäämme.
		Hän juur' mua kunnioitti; ja ma olen
		Väeltä kaikenlaiselt' ostanunna
		Kultaisen maineen, jota käyttää täytyy,
		Kun on sen hohde kirkkain, eikä oiti
		Pois heittää noin.


LADY MACBETH

		Oliko toivo, johon
		Puit itses, päissään? Unestansako se
		Nyt herää, silmät haljakkana katsoin
		Äskeistä mielityötään? Rakkautes
		Nyt vasta oikein tunnen. Pelkäätkö sä
		Yht' uljas olla työssä, toiminnassa
		Kuin haluissas? Sit' omistaako tahdot,
		Mink' elon kaunistukseks katsot, mutta
		Omissa silmissäsi pelkur' olla
		Ja sanoa kuin kissa tarinassa:
		"Tekisin, jos vaan uskaltaisin."


MACBETH

		Vaiti!
		Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen;
		Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies.


LADY MACBETH

		Mik' elukka sun pani aikees mulle
		Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit,
		Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit
		Enempää olla, kuin mit' olit, oisit
		Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin,
		Ei paikkaa ollut, vaan ne luoda tahdoit;
		Nyt itsestään ne tarjon' on, vaan tarjo
		Masentaa sun. Imettäjänä tunnen,
		Kuink' armas rakastaa on imulasta;
		Vaan parhaillaan sen myhäillessä mulle
		Sen hellist' ikenistä nännin oisin
		Pois temmannut ja pirstaks aivot lyönyt,
		Jos vannonut sen oisin kuin nyt sinä.


MACBETH

		Jos ei se käy —


LADY MACBETH

		Ei käy! Sa täyteen määrään
		Vaan mieles pingoita, niin kyllä käy se.


Kun Duncan nukkuvi (ja uneen hänet

		Piankin matkan vaivat uuvuttavat),
		Molemmat hänen passarinsa huumaan
		Niin viinillä ja juomill', että muisti,
		Tuo aivon vartija, uduksi muuttuu
		Ja höyrypannuks järjen tallepaikka.
		Kun sitten päissään nukkuvat kuin kuolleet
		Elukan-untaan, mitä emme silloin
		Vois vartijattomalle Duncanille
		Me kahden tehdä? Mist' ei silloin syyttää
		Vois juopuneita passareita, joiden
		Viaksi tämä suuri murha pannaan?


MACBETH

		Vain poikia sa siitä! Uljas luontos
		Ei muuta luoda voi kuin miehenpuolta. —
		Kun hänen kamarissahan me verin
		Punaamme nukkunehet passarit,
		Omia heidän puukkojansa käyttäin,
		Ken sit' ei uskois heidän työkseen?


LADY MACBETH

		Muuta
		Ken tohtis uskoa, kun murhan jälkeen
		Ulinan päästämme ja tuskanhuudon?


MACBETH

		Min' olen valmis; hirmutyöhön tuohon
		Jokaisen jänteen pingoitan. Nyt matkaan!
		Iloiseks vaan nyt koita teeskeleitä
		Ja viekas mieli viekkain kielin peitä.


(Lähtevät.)




TOINEN NÄYTÖS



Ensimmäinen kohtaus


Paikka sama. Linnan piha


(Banquo ja Fleance tulevat, jälkimmäinen tulisoihtu kädessä.)


BANQUO

		Mik' aika yöst' on, poika?


FLEANCE

		Kuu on maillaan;
		En kuullut ole kelloa.


BANQUO

		Puol'yöstä
		Se mailleen käy.


FLEANCE

		On myöhempi, ma luulen.


BANQUO

		He, miekkan' ota! – Taivaass' ollaan tiukat:
		Sen kaikki kynttilät on sammuksissa. —
		Tuoss', ota tuokin? – Raskas niinkuin lyijy
		Mua painaa uupumus, ja kuitenkaan
		En tahtois nukkua. Oi, armon vallat,
		Aatokset häijyt torjukaatte, joilla
		Leponi häirii luonto! – Miekkan' anna!


(Macbeth tulee; ja palvelija, tulisoihtu kädessä.)

		Ken siellä?


MACBETH

		Ystävä.


BANQUO

		Viel' ylähällä? Kuningas jo nukkuu.
		Hän oli harvinaisen iloinen
		Ja väellenne jakoi runsaat lahjat.
		Nyt tällä timantilla tervehtii hän
		Suloista emäntäänsä, sulkein siihen
		Kiitokset äärettömät.


MACBETH

		Äkkipäätä
		Tahtomme joutui puutteen alamaiseks
		Ja suurt' ei aikaan saanut.


BANQUO

		Hyvin kaikki. —
		Unissan' yöllä näin nuo velhosiskot:
		Osaksi totta ennustivat teille.


MACBETH

		Mitäpä heistä! Mut jos aika myöntäis,
		Puhella sopis asiasta hiukan.
		Määrätkää hetki.


BANQUO

		Milloin suvaitsette.


MACBETH

		Jos tuumaan suostutten, kun siksi tulee, —
		Keräätte kunniaa.


BANQUO

		Jos kerätess' en
		Vaan sitä menetä; jos puhtahana
		Valani säilyy, povi saastatonna,
		Niin suostun kyllä.


MACBETH

		Hyvää yötä siksi.


BANQUO

		Ma kiitän; samaa teille.


(Banquo ja Fleance lähtevät.)


MACBETH

		Poika, käske,
		Ett' emäntäs, kun juomani on valmis,
		Kilistää kelloa. Käy maata sinä. —


(Palvelija lähtee.)

		Tuo onko puukko, silmissäni tuossa,
		Päin kättä kahva? Annas sinuun tartun! —
		En sua saanut, ja tok' yhä näen sun.
		Sa, turman ilmiö, sua eikö koura
		Käsitä niinkuin silmä? Taikka tietkö
		Vaan mieliluulon puukko, tyhjä haamu,
		Vaan kiihtyneiden aivojeni luoma?
		Sun yhä näen, niin käsin tuntuvana
		Kuin tämän, jonka tässä paljastan.
		Sa näytät mulle tien, jot' aion käydä;
		Ja tuommoist' asett' on mun juuri tarvis. —
		Muun aistimiston narriks silm' on tullut,
		Tai vie se niistä voiton. Yhä näen sun,
		Terä, kahva täynnä veripisaroita,
		Joit' äsken niiss' ei ollut. – Tyhjää kaikki;
		Verinen teko vaan se silmissäni
		Näin kuvastuu. – Nyt toinen puoli maata
		On niinkuin kuollut; häijyt unet hiipii
		Makaajan luo läp' uudinten; nyt velhot
		Hekaten kalvaan uhrijuhlaa viettää;
		Ja laiha murha, vartijansa, suden,
		Kehoitus-ulvonnasta säikkyneenä,
		Kuin himokas Tarquinius, määränpäähän
		Salaisin rosvoaskelin kuin haamu
		Näin hiipivi. – Sa luja, vankka maa,
		Äl' askelteni astuntaa sa kuule,
		Ett' eivät itse kivetkin ne kielis
		Mun teistäni ja häiris tätä julmaa
		Yön rauhaisuutta, joka niille sopii! —
		Täss' uhkaan, ja hän elää: sanat vaan
		Ne kylmää leyhkää kuumaan toimintaan.


(Kello kilisee.)

		Nyt käyn, ja se on tehty; kello kutsuu.
		Tuot' älä kuule, Duncan: ääni sen
		Sun kutsuu helvettiin tai taivaaseen!


(Lähtee.)

		Toinen kohtaus.
		Sama paikka.


(Lady Macbeth tulee.)


LADY MACBETH

		Mi heidät juovutti, mun rohkaisi;
		Mi heidät sammutti, mun tulistutti. —
		Vaiti – Hiljaa! – Huuhkain vaan se siellä huikaa,
		Se turman enne, joka huutaa julmaa
		Hyv'yötänsä. – Hän työss' on; ovi on auki;
		Kuorsaillen juopunehet vartijat
		Ivaavat tointaan. Moisen laitoin juoman,
		Ett' elämä ja surma kiistäkööt nyt,
		Ovatko hengissä he vaiko kuolleet.


MACBETH (sisältä)

		Ken siellä?


LADY MACBETH

		Voi, heränneen heidän pelkään
		Ja tekemättä jääneen työn; – ei rikos,
		Vaan yritys se meidät tuhoo. – Vaiti! —
		Asetin valmihiksi miesten puukot;
		Ne huomasi hän kai. – Jos ei hän olis
		Isääni muistuttanut nukkuessaan,
		Min' oisin tehnyt sen. – Mun mieheni!


(Macbeth tulee.)


MACBETH

		Nyt on se tehty. – Kuulitko sa mitä?


LADY MACBETH

		Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun.
		Puhuitko sinä?


MACBETH

		Milloin?


LADY MACBETH

		Äsken.


MACBETH

		Alas
		Kun astuinko?


LADY MACBETH

		Niin.


MACBETH

		Hiljaa!
		Ken tuossa kamariss' on?


LADY MACBETH

		Donalbain.


MACBETH (katsellen käsiään)

		Oi, näky surkea on tuo!


LADY MACBETH

		Sa hupsu!
		Vai näky surkea!


MACBETH

		Siell' unissansa
		Yks nauroi, toinen "murhaa!" huus, niin että
		Heräsi kumpikin: ma kuulin kaikki;
		Rukouksen sitten lukivat ja uneen
		Taas vaipuivat.


LADY MACBETH

		Kaks siell' on nukkumassa.


MACBETH

		"Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!"
		Kuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet.
		Kuunnellen heidän tuskaans', suustan' "ament'"
		En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!"




Конец ознакомительного фрагмента.


Текст предоставлен ООО «ЛитРес».

Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию (https://www.litres.ru/uilyam-shekspir/macbeth-25476511/) на ЛитРес.

Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.



notes



1


Tulen, harmio. Harmio on noidan kissa, joka emäntäänsä naukuu. Konna on samanlainen kamala taikaolento.




2


Rosse-thani. Thani oli vanha englantilainen ja skotlantilainen aatelisnimitys, jotenkin vastaava nykyistä parooni-nimeä.




3


Bellonan rautahame sulho. Tällä tarkoitetaan Macbeth'ia.




4


Olevan onnen lisäks. Macbeth oli jo isänsä, Sinelin, jälkeen tullut Glamis-thaniksi.




5


		Mitään muuta
		Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole.

Macbethille tulevaisuudessa luvattu kruunu oli ainoa, mikä hänelle oli sillä hetkellä olemassa.




6


Vai Cumberlandin prinssi. Macbethilla oli kruunun toivetta, jos Duncan kuolisi, ennenkuin hänen vanhin poikansa tuli täysi-ikäiseksi. Malcolmin nimittäminen perilliseksi isän eläissä oli siis kenties lähin syy Macbethin päätökseen murhata Duncan.




7


Kähisten itse korppi. Tarkoittaa sanantuojaa.


